Miten ystävyys alkoi?

Se alkoi kohtaamisilla, ensin kirjoitusten välityksellä. Helsingissä, Suomessa asunut Elisabeth de Godzinsky luki 1960-luvun alussa ranskalaisista kristillisistä lehdistä Taizén priorin, veli Rogerin ajatuksia ja tuli kosketetuksi. Sanat sovituksesta olivat tärkeitä hänelle omassa elämäntilanteessa ja myös yhteiskunnallisesti. Eräällä matkallaan hän pääsi käymään Taizén sunnuntaisessa ehtoollisjumalanpalveluksessa ja tapasi eräitä veljiä. Paikka tuntui hänestä hengelliseltä kodilta ja se jäi elämään hänen sydämeensä. Veljille hän oli ensimmäinen kontakti Suomeen, maahan kaukana pohjoisessa.

Toinen suomalaiskohtaaminen Taizéssa tapahtui noin 10 vuotta myöhemmin kun suomalainen pariskunta, Anna-Maija (os. Raittila) ja Taisto Nieminen vierailivat yhteisössä 1970-luvun alussa. Hekin löysivät sieltä hengellisen kodin ja veljien välityksellä myös ystävyyden Elisabeth de Godzinskyyn. Veli Rogerista tuli heille sielunkumppani ja läheinen ystävä. Anna-Maija on tunnettu teologi, uskonnonopettaja, runoilija ja kääntäjä ja myös hänen miehensä Taisto oli kääntäjä. Jonkin ajan kuluttua he liittyivät mukaan rakentamaan Taizésta alkanutta Nuorten konsiilia. He suomensivat tekstejä ja kertoivat Taizésta vierailullaan eri puolella Suomea. Anna-Maija käänsi myös Taizén lauluja suomeksi ja opetti laulamaan niitä.

Uudenlaista ystävyyttä

Vuosien varrella tuli lisää ja lisää kohtaamisia. Taizén veljiä kävi vierailemassa Suomessa, samoin vapaaehtoisia nuoria. Yksi nuorista oli Taizén nykyinen priori, veli Alois, joka koulupoikana, 1970-luvulla, teki ikimuistoisen matkan Suomeen. Anna-Maija valmisteli tulijoille matkareitit ja vierailupaikat seurakunnissa, kouluissa, ryhmissä ja kodeissa. Tämä oli käytännön ekumeniaa, ruohonjuuritasolla, uutta ja jännittävää monelle suomalaiselle. Vieraiden kuunteleva asenne ja vaatimattomuus puhuttelivat. Taizén laulut, hiljaisuus, lattialla istuminen, ikonit ja kynttilät loivat aivan uudenlaisen ympäristön rukoukselle.

Anna-Maija järjesti vuosien ajan myös ekumeenisia iltoja kodeissa ja seurakunnissa. Kutsu esitettiin henkilökohtaisesti ja tieto tilaisuuksista levisi suusta suuhun. Välillä kokoonnuttiin koko viikonlopuksikin. Mukaan tuli ihmisiä eri kirkkokunnista ja taustoista. Keskusteltiin, hiljennyttiin rukoukseen, vaellettiin luonnossa, tehtiin yhdessä ruokaa. Anna-Maija viritteli keskusteluja veli Rogerin tekstien ja Taizén kirjeiden pohjalta.

Näissä tapaamisissa uutta oli henkilökohtainen ote. Ei keskusteltu teoreettisesti vaan kyseltiin omaa tietä ja kuunneltiin toisia. Anna-Maija alkoi kirjoittaa Tulisija-nimistä kiertokirjettä, jossa kerrottiin kuulumisia Taizésta ja muista kohtaamisista. Näin eri puolilla Suomea asuvat saivat mahdollisuuden osallistua yhteiseen ekumeeniseen seikkailuun. Anna-Maija myös suomensi vuosien ajan veljien laatiman säännöllisesti ilmestyvän Taizén kirjeen.

Yli rajojen

Hyvin pian Anna-Maija alkoi kannustaa nuoria ja vähän vanhempiakin lähtemään Taizéhen. Yleensä matkattiin ensin laivalla ruotsiin ja sitten junalla tai bussilla. Ilman pitempiä pysähdyksiä matka kesti noin 50 tuntia. Pääsiäisen juhlat ja kesän tapaamiset – välillä sateessa, välillä paisteessa – ovat jääneet monien mieliin. Ensin lähdettiin yksittäin, sitten 1980-luvulta lähtien ryhminä seurakunnista. Anna-Maija veti myös itse monta matkaa. Hän järjesteli myös matkoja Taizén Euroopan kokouksiin, joihin matkattiin joskus yhdessä naapurimaiden nuorten kanssa.

Lähdettiin myös toiseen suuntaan – itään. 1970-1980 -luvuilla Anna-Maija ja Taisto matkustivat paljon Itä-Euroopassa rautaesiripun takana kahdestaan ja myös Taizén veljien kanssa. Neuvostoliitto, Unkari, Puola, Itä-Saksa… Siihen aikaan ei ollut helppoa tavata näiden maiden kristittyjä, mutta ihmeellisten johdatusten kautta siinä onnistuttiin. Elisabeth loi yhteyksiä erityisesti Neuvostoliittoon, koska osasi venäjää. Hän myös vietti useana kesänä pitempiä aikoja Taizéssa opettaen eräille veljille tätä kieltä.

Viesti sovituksesta leviää

Laajempaa julkisuutta Taizén yhteisö sai Suomessa erityisesti kesällä 1979 kun veli Roger ja veli Alois vierailivat ekumeenisilla kirkkopäivillä Turussa. Siellä syntyi unelma suomalaisesta kristillisestä yhteisöstä. Sellainen Omenapuukylä perustettiinkin Salon lähelle ja myöhemmin se siirtyi toiseen paikkaan Kaarinaan ja sai nimekseen Morbacka. Sieltä muutettiin myöhemmin nykyiseen Ukinrantaan Kangasalle. Yhteisötalon elämä perustuu säännölliselle rukouselämälle ”ilossa, yksinkertaisuudessa ja armahtavaisuudessa” ja talo on osa Sinapinsiemen ry:tä.

Ekumeeniset kirkkopäivät pidettiin Turussa myös vuonna 2007 ja silloinkin mukana oli veli Alois, josta oli tullut Taizén priori. Nyt Taizé oli jo suomalaiselle kirkkoväelle tuttu ja päiville järjestetyssä Kirkkopäivien Hiljaisuuden kylässä ja sen rukoushetkissä vieraili paljon ihmisiä. Niissä laulettiin Taizén lauluja, jotka ovat vuosien mittaan levinneet laajalle. Niitä käytetään seurakunnissa paljon.

Yhä useammat nuoret – yksittäin ja ryhminä – ovat löytäneet tiensä Suomesta Taizéhen. Usein he kotiin palattuaan innostuvat järjestämään rukoushetkiä ja tapahtumia omalla kotipaikkakunnallaan. Esimerkiksi Helsingissä on jo vuosia pidetty viikoittainen rukoushetki, johon kaikki ovat tervetulleita. Se alkoi 1980-luvulla erään evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkosta, sieltä se siirtyi muutaman vuoden päästä katolisen kappelin ja sieltä ortodoksisen kirkon kautta kaupungin tuomiokirkon kryptaan. Kesäaikaan rukoushetki vietetään kaupungin edustalla olevan pienen saaren kappelissa.

Uudet sukupolvet

Elisabeth ja Taisto ovat jo siirtyneet Jumalan luo. Anna-Maija, hengellinen äitimme, viettää eläkepäiviään helsinkiläisessä vanhankodissa ottaen vastaan vieraita läheltä ja kaukaa. Tilanne on muuttunut, mutta näiden kolmen rakkaan ihmisen innoittamansa ystävyys Taizén kanssa jatkuu.

Taizén kirjeen suomentaminen, laulujen kääntäminen, vieraiden vastaanottaminen ja matkojen järjestäminen on siirtynyt uusille vastuunkantajille. Aina löytyy nuoria ja nuoria aikuisia, jotka syttyvät Taizén kutsulle lähteä etsimään sovitusta ja toivoa yhdessä toisten kanssa. Ja monet ”entiset nuoret” kantavat mukanaan, elämän eväinä Taizén kautta saatuja löytöjä: ystäviä, uskon avartumista, halua taistella kristittyjen yhteyden ja heikompien auttamisen puolesta sekä luottamusta vaikeissakin tilanteissa.

Tervetuloa Suomeen!

Me suomalaiset iloitsemme tulevasta Taizé-Helsinki 2012 tapaamisesta ja toivomme että mahdollisimman moni nuori omasta maastamme, naapurimaista ja kauempaakin tulisi Helsinkiin 28.-30.9.2012. Odotamme teitä!

Hanna-Leena Nuutinen