” Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Rauhan eivätkä tuhon ajatukset. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” [1]
Tänään monet ihmiset kaipaavat tulevaisuutta, jossa vallitsee rauha ja jossa ihmisten enää tarvitse pelätä väkivaltaisuuksia.
Vaikkakin monet ovat tuskaisen rauhattomia tulevaisuuden edessä ja lamaantuneita, maailman eri puolilla on olemassa luovuutta täynnä olevia kekseliäitä nuoria.
Nämä nuoret ihmiset kieltäytyvät alistumasta masennuksen valtaan. He tietävät, että Jumala ei ole luonut heitä passiivisuuteen. Heille elämä ei ole sokean kohtalon käsissä olemista. He tietävät, että skeptisyys ja itseluottamuksen puute halvaannuttavat ihmisolentoja.
Sen tähden he toimivat koko olemuksellaan eivät suinkaan onnettoman vaan rauhan tulevaisuuden puolesta. Usein aavistamattaan he ovat luoneet teoillaan elämänsä valopisteiksi ympäristöön.
Jotkut ovat rauhan ja luottamuksen kantajina kriisi – ja konfliktitilanteissa. He uskaltautuvat sillä tiellä eteenpäin silloinkin, kun koettelemukset ja epäonnistumiset painavat raskaasti heidän hartioitaan. [2]
Joinakin kesäiltoina Taizéssa, kun taivas on täynnä tähtiä, voimme kuulla nuorten ääniä avointen ikkunoittemme läpi. Jatkuvasti me ihmettelemme, että nuoria on niin paljon. He etsivät, he rukoilevat. Ja me sanomme toisillemme: Heidän rauhan kaipuunsa ja luottamuksensa on näiden tähtien kaltaisia, ne ovat valopisteitä valaisemassa yötä.
Me elämme aikana jolloin monet ihmiset kyselevät: mitä usko on?
Usko on yksinkertaista luottamusta Jumalaan, välttämätön luottamuksen aalto, joka tulee lukemattomia kertoja elämämme aikana.
Me kaikki voimme epäillä. Siinä ei ole mitään huolestuttavaa. Syvin kaipuumme on saada kuunnella Kristusta, joka kuiskaa sydämissämme:” Epäiletkö? Älä huolestu ! Pyhä Henki pysyy aina luonasi.” [3]
Jotkut ovat yllätyksekseen huomanneet: Jumalan rakkaus saa täyttymyksensä myös epäilevässä sydämessä. [4]
Eräs ensimmäisiä lauseita, jonka Kristus evankeliumeissa sanoo, on tämä: ”Autuaita ovat hengessä köyhät.” [5]
Niin, autuaita ne jotka kurottautuvat yksinkertaisuuteen, sydämen ja elämän yksinkertaisuuteen.
Yksinkertainen sydän haluaa elää tässä hetkessä ottaakseen vastaan jokaisen päivän Jumalan tänään-hetkenä.
Eikö yksinkertaisuuden henki loista juuri hiljaisessa ilossa, myöskin hyväntuulisessa hilpeydessä?
Yksinkertainen sydän ei yritäkään ymmärtää kaikkea uskosta ominpäin, vaan sanoo itselleen. ”Se mikä minun on vaikeata käsittää, ymmärtävät toiset paremmin ja he auttavat minua jatkamaan tietäni.” [6]
Oman elämämme yksinkertaistaminen tekee meille mahdolliseksi jakaa omastamme niille joilla on vähemmän, lievittääksemme kärsimystä, siellä missä on sairautta, köyhyyttä, nälkää… [7]
Henkilökohtainen rukouksemme on sekin yksinkertaista. Uskommeko että rukoillessamme tarvitsemme monia sanoja? [8] Emme.
Toisinaan vain jotkut harvat sanat, ehkä äänettömät riittävät jättääksemme kaiken Jumalalle, niin rauhattomuutemme kuin toivommekin.
Jättämällä itsemme Pyhälle Hengelle löydämme sen tien joka vie meidät rauhattomuudesta luottamukseen, [9] ja me sanomme hänelle:
Pyhä Henki, auta meitä
yhä uudelleen ja uudelleen kääntymään puoleesi.
Niin usein unohdamme, että asut meissä,
että rukoilet meissä, että rakastat meissä.
Läsnäolosi meissä on luottamus
ja lakkaamaton anteeksiantamus.
Niin Pyhä Henki sytyttää liekin sisimmässämme. Silloinkin kun se on lepattava liekki, se herättää kaipuun sydämessämme asuvaa Jumalaa kohtaan. Ja kaipaus Jumalaa kohti, sehän on jo eräs rukouksen muoto.
Rukous ei vieraannuta meitä huolenpidostamme maailmasta.
Päinvastoin, rukoushan on ensimmäinen askel vastuunotossamme: mitä syvemmin elämme yksinkertaisessa ja nöyrässä rukouksessa, sitä paremmin opimme rakastamaan ja sanomaan se todeksi elämällämme.
Miten löydämme sen yksinkertaisuuden, joka on välttämätöntä elääksemme evankeliumista? Yksi Kristuksen lause antaa meille valoa. Eräänä päivänä hän sanoi opetuslapsilleen :” Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.” [10]
Kuka voikaan kertoa kaiken mitä lapset voivat välittää meille luottamuksellaan? [11]
Me saamme rukoilla Jumalaa ja sanoa: ” Jumala, sinä rakastat meitä, tee meidät nöyriksi ihmisiksi, anna meille todellista yksinkertaisuutta rukoukseen, ihmissuhteisiimme toivottaessamme tervetulleiksi toisia…”
Jeesus Kristus ei tullut maailmaan tuomitsemaan ketään, vaan avaamaan yhteyden teitä ihmisille.
Kahdentuhannen vuoden ajan Kristus on ollut läsnä oleva Pyhän Hengen kautta [12] ja hänen salattu läsnäolonsa tulee kouraantuntuvaksi näkyvässä yhteydessä [13], joka vie yhteen naisia, miehiä ja nuoria, jotka on kutsuttu kulkemaan eteenpäin yhdessä erkanematta [14]
Mutta tästä huolimatta historian kuluessa kristityt ovat kokeneet monia järisyttäviä tapahtumia:
hajaannusta on tullut niiden välille, jotka kuitenkin ovat tunnustaneet uskonsa samaan rakkauden Jumalaan.
Tänään on kiire luoda uudelleen yhteys; sitä ei voi enää jatkuvasti siirtää hamaan tulevaisuuteen, ajan loppuun [15]. Tahdommeko tehdä kaiken voitavamme jotta kristityt havahtuisivat yhteyden henkeen? [16]
On kristittyjä, jotka odottamatta tulevaisuuteen jo nyt ovat yhteydessä toinen toisensa kanssa sillä paikalla jossa he asuvat yksinkertaisesti ja mutkattomasti. [17]
Elämällään he haluavat tehdä Kristuksen läsnä olevaksi monille muille. He tietävät, että Kirkko ei ole olemassa itsensä vuoksi vaan maailmaa varten antamassa sille ravintoa rauhan voimistumiseksi.
”Yhteys” on yksi kauneimmista Kirkon nimistä. Siinä ei tulisi koskaan olla sijaa kovuudelle , vaan ainoastaan avoimuutta, rehellistä ystävällisyyttä, myötäkärsimystä…
silloin avautuvat pyhyyden portit.
Evankeliumi auttaa meitä huomaamaan tämän yllättävän salaisuuden: Jumala ei luo pelkoa eikä huolta. Kaiken mitä Jumala voi tehdä on rakastaa meitä.
Pyhän Hengen läsnäolon kautta Jumala tulee muuttaakseen meidän sydämemme.
Ja yksinkertaisessa rukouksessa saamme välähdyksen ettemme koskaan ole yksinäisiä: Pyhä Henki varjelee meidät yhteydessä Jumalaan, ei vain häipyvinä silmänräpäyksinä vaan aina siihen elämään joka ei koskaan sammu.