“Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsivä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsellenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät” (Matt. 7:7-11)

Mitä meidän pitäisi tehdä kun tarvitsemme jotakin? Jeesus rohkaisee meitä tuomaan tarpeemme Jumalan eteen hyvin yksinkertaisin toimin, joita hän kuvailee kolmella tavalla.

Ensinnäkin voimme vain pyytää Jumalalta. Rukous ei ole kuin magiaa tai taikuutta; siinä ei tarvita erityisiä kaavoja tai valmisteluja tai toimia. Voimme yksinkertaisesti ja aivan suorasukaisesti vain pyytää.

Tai me voimme etsiä. Etsimiseen sisältyy jonkin verran vaivannäköä ja ajan käyttämistä, ja se voi tarkoittaa turhauttavien aikojen läpi käymistä; se myös johtaa iloon kun etsimme niin, että meillä on todellinen toivo sen löytämisestä, mitä etsimme.

Tai me voimme koputtaa, kuin ovella. Tämä viittaa odottamiseen niin, että toivomme jonkun tulevan – se pitää sisällään kohtaamisen persoonan kanssa.

Kristus vakuuttaa meille, että tarpeidemme tuominen Jumalalle tällä tavoin ei ole koskaan turhaa. Me voimme rukoilla, me voimme pyytää, etsiä ja koputtaa koko luottamuksemme voimalla, koska Jumala kuulee ja vastaa: juutalaisen käytännön mukaan passiivisten verbien käyttö “ottaa vastaan, saada” ja “avataan” on tapa viitata Jumalan toimintaan nimeämättä häntä.

Jeesus jatkaa selitystä analogian avulla. Jopa epätäydelliset ihmiset osaavat antaa lapsilleen mitä he tarvitsevat. “Jos kerran te pahat ihmiset” tarkoittaa “te ihmiset kaikkine heikkouksinenne”: Kristus ei tässä alenna ihmisluonnon arvoa, vaan yksinkertaisesti sanoo, että verrattuna Jumalan rajattomaan anteliaisuuteen, meidän rakkautemme on hyvin heikko asia. Jos jopa meidän heikko rakkautemme voi antaa sen, mikä on lastemme elämälle välttämätöntä, meillä on hyvä syy luottaa Jumalaan yhtä paljon, tai vielä paljon enemmän, kuin ihmislapset luottavat vanhempiinsa.

Vanhemmat haluavat lastensa etsivän heidän apuaan paljon muussakin kuin ruoan saamisessa; Jumala haluaa meidän etsivän häneltä enemmän kuin vain niitä asioita, joita juuri nyt tunnemme tarvitsevamme. Enemmän kuin elämän välttämättömyyksiä, hän haluaa avata meille itse elämän lähteen. Joten vaikka tämä raamatunkohta alkaa keskittymällä meidän tarpeisiimme, sen lopussa painotus on kohdassa “teidän taivaallinen Isänne”: todellisen elämän antaa kehittyvä luottamuksen suhde hänen kanssaan. Vaikka rukouksiimme ei tulisikaan välitöntä, selvää vastausta, ovat pyytäminen, etsiminen ja koputtaminen niitä tapoja, joiden kautta voimme astua tähän elämään – antautua luottamukseen ja antaa sen kasvaa.

 Milloin olen kokenut vastaanottamista, löytämistä tai avautumista Jumalalta?

 Mitä minä etsin?

 Mikä auttaa minua jatkamaan pyytämistä, etsimistä ja koputtamista Jumalaan luottaen?