Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: ”Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!” Mutta toinen moitti häntä: ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:39-43)

Kaksi pahantekijää on ristiinnaulittu Jeesuksen vierelle. Huolimatta kärsimyksestään ja uupumuksestaan nämä kaksi miestä eivät voi olla katsomatta häntä niin kuin eivät paikalle tulleet ihmiset (jae 35) ja Jeesuksen ystävätkään (49). Jeesus ristillä pysyy haasteena; kukaan hänen lähellään ei voi pysyä välinpitämättömänä.

Hallitusmiehet ja sotilaat näkevät sielläkin hyvän syyn pilkata häntä (jakeet 35-36). Toinen pahantekijöistä solvaa Jeesusta. Miksi Jeesus ei pelasta häntä, jos hänellä kerran on valta tehdä niin? Tuo mies pyytää Jeesusta käyttämään sitä, minkä hän on saanut Jumalalta hänen hyvinvointiaan varten, tehdäkseen hänen elämänsä helpommaksi. Ja myös toteuttamaan nopeasti kutsumustaan toisten pelastamiseksi: jos hän kerran on Messias, miksi hän ei auta noita kahta ristiinnaulittua heidän elämänsä lopussa kuten hän on auttanut niin monia sairaita ihmisiä? Jos hän on Messias, miksi hän ei pelasta näitä kahta kuolevaa miesraukkaa, seuraten näin Isäänsä, joka ”on hyvä kiittämättömille ja pahoille” (Luuk.6:35)? ”Pelasta meidät”, pahantekijä pyytää ristillä.

Toinen pahantekijä nuhtelee ensin mainittua. Hän puhuu ”Jumalan pelosta”, mikä kertoo siitä, että hän tunnistaa oman syyllisyytensä ja Jeesuksen viattomuuden. Pelko ei lamaannuta häntä, vaan avaa hänelle toivon. Ristillä hän löytää sekä rohkeutta ajattelemaan tulevaisuutta että voimaa rukoilemaan Jeesusta, pyytämään, ettei tämä unohtaisi häntä valtakunnassaan. Mutta tämä rukous on nöyrä; se ai vaadi mitään. Se on rehellinen rukous; hänen sanansa osoittavat vilpittömyyttä: hän ei kätke sitä pahaa, mitä on tehnyt. Ja se on luottamusta täynnä oleva rukous, sillä hän tietää, että Jeesus palaa vielä kuninkaana, vaikka hän näkeekin vain edessään kuolemaisillaan olevan ristiinnaulitun miehen. Toisella pahantekijällä ei ole illuusioita omista kyvyistään; hän pyytää Jeesusta muistamaan häntä ja olemaan hänen tukenaan ja pitämään hänestä huolta. Hän tietää, että Jeesuksen muistaminen riittää hänen pelastuksekseen. Hän myös pyytää, että pelastuu.

Jeesus ei vastaa ensin mainitulle pahantekijälle. Tämän esittämän kysymyksen takana, ilmeisesti oikeutetun, piilee todellisuudessa kiusaajan ääni (kts Luuk.4:9). Jeesus ei salli itseään vedettävän tällaiseen provokaatioon. Kun hänen ystävänsä Pietari kehotti, ettei hän ottaisi ristin tietä, Jeesus oli vastannut kovin ja selvin sanoin: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan”.(Matt.16:23)

Toiselle pahantekijälle, joka osoittaa suurta uskoa, Jeesus tarjoaa toveruutensa ja lupaa elämän täyteyden: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” Nämä Jeesuksen sanat ovat yllättäviä. Ristillä Jeesus avaa sylinsä antaakseen anteeksi jollekin, joka sanoo ansaitsevansa kuolemanrangaistuksen rikoksistaan. Ja tämä pahantekijä saattaa olla ensimmäinen, jonka kanssa Jeesus on paratiisissa. Jeesuksen rakkaus yllättää meidät aina.

Jokaisessa meissä on monia erilaisia ääniä, jotka yrittävät ilmaista itseään. Niiden joukossa ovat näiden kahden pahantekijän äänet. Ensimmäisen äänen seuraaminen johtaa syyttävään asenteeseen, itseemme vetäytymiseen ja välimatkan ottoon Jumalasta ja muista. Toisen äänen kuunteleminen ja sille etusijan antaminen voi auttaa meitä avaamaan silmämme ja hyväksymään paremmin sen, mitä olemme, tunnistamaan Jumalan läsnäolon siellä, mistä emme osanneet odottaa sen löytyvän, ja pyytämään häneltä tukea. Se asenne vapauttaa meidät.

 Mikä auttaa minua huomaamaan ansat, joita voi olla piilossa ympärilläni kuuluvissa äänissä? Mistä voin löytää rohkeutta, etten jää kuuntelemaan niitä?

 Olenko jo kokenut sellaista tunnetta, että olisin vapautunut ristin edessä? Auttaako pahantekijän rukous minua löytämään sisäisen rauhan?