Mitä minä kostun teidän ainaisista uhreistanne, sanoo Herra. - Olen saanut kyllikseni polttouhreista, pässeistä ja syöttiläiden rasvasta, ei minua miellytä vuohien, ei mullien eikä karitsojen veri. Kuka teitä on käskenyt niitä tuomaan ja tungeksimaan minun esipihoillani, kun tulette kasvojeni eteen ? Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne, minä inhoan niiden savua ! Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat - minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja tekojanne. Teidän uudenkuun menonne ja juhlapäivänne - minä vihaan niitä. Niistä on tullut minulle taakka, jota olen väsynyt kantamaan. Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen, minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä. Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte, minä en teitä kuule, koska kätenne ovat veren tahrimat. Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. -Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. - Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. (Jesaja 1:11-18)

Profeetta Jesajasta tuli Jumalan puhemies, Jumalan, joka avasi sydämensä omalle kansalleen, jota hän vaali. Rakkaus ja suorat sanat eivät ole toisiaan poissulkevia. Vaikka joku kertookin toiselle, että hän ei voi enää sietää jotakin asiaa, ei merkitse, että hän olisi lakannut luottamasta tähän toiseen.

Kansan johtajat ovat tekemisissä Jumalan kanssa tavalla, joka on Hänelle vastenmielinen. Heidän palvontansa on hyödytöntä, tarkoituksetonta ja jopa tuhoisaa. Jumala on kyllästynyt siihen (ei heihin); se väsyttää Häntä perinpohjin. Jumala ei enää kuuntele, hän ei tahdo nähdä sitä enää.

Ja kuitenkin liturgista kalenteria näytetään seurattavan säännöllisesti; palveluksia pidetään kitkattomasti. Liturgian edistyksellä ei ole merkitystä Jumalalle, mutte niiden edistyksellä on, jotka sitä viettävät. He haluavat palvella Jumalaa eivätkä palvele kanssaihmisiään. He eivät näe, että Jumala on liittänyt itsensä koko kansaan, alkaen heikoimmista, hyväksikäytetyistä ja puolustuskyvyttömistä. He ovat siten estämässä kansaa, jonka Jumala on uskonut heille ja he ovat johtamassa sitä raunioitumiseen.

Heidän palvontansa on muuttunut täydelliseksi ironiaksi. He ovat epäpuhtaita. Jos he tahtoisivat palvella Jumalaa heidän pitäisi muuttaa tapojaan. Heidän täytyy peseytyä ja puhdistaa itsensä tekemällä hyvää, auttamalla toisia sekä tekemällä oikein. Ne, jotka menevät tällä tavalla poliittisesti ja sosiaalisesti sivuraiteelle sekä vahingoittavat heikkoja ja syrjäytyneitä, ovat etäännyttäneet itsensä Jumalasta. Kuitenkin todellisena hallitsijana Jumala kutsuu heitä kääntymään puoleensa ja lupaa heille sellaisen anteeksiannon, joka tulee puhdistamaan heidät. Tämä anteeksianto tulee pesemään pois veren, joka huutaa taivaaseen ja hukuttaa kaiken heidän virrenveisuunsa.

Siellä, missä kansansa keskellä asuva Jumala on oikein kunnioitettu, siellä saavat myös sorto, mielivaltainen vallankäyttö ja epäoikeudenmukaisuus lopun. Kansa voi laulaa ylistystä Jumalalle, koska se pystyy hengittämään vapaasti ja ihmisen arvoa kunnioitetaan.

Sen, mitä tässä tuodaan esille jyrkästi ja dramaattisella tavalla, sen Jeesus ilmaisee hillitymmin ja ytimekkäämmin, kun hän sanoo: “Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille, ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene vasta sitten antamaan lahjasi.” (Matteus 5:23-24).

 Kuinka yhdistän Jumalan palvelemisen ja lähimmäisteni palvelemisen ?

 Kuinka tämä toteutuu paikallisseurakunnassani ?

 Mitä nämä sanat voisivat merkitä ihmisille, jotka yrittävät löytää tien yhteiskuntaan, jossa kaikkien oikeuksia kunnioitetaan ?