Noihin aikoihin kuningas Herodes ryhtyi väkivaltaisiin toimiin muutamia seurakunnan jäseniä vastaan. Hän mestautti Jaakobin, Johanneksen veljen, ja huomattuaan sen olevan juutalaisille mieleen hän vielä käski vangita Pietarin; silloin vietettiin juuri happamattoman leivän juhlaa. Herodes pani Pietarin telkien taakse ja määräsi häntä vartioimaan neljä nelimiehistä sotilasvartiostoa. Hän aikoi asettaa Pietarin pääsiäisen jälkeen kansan eteen. Niin siis Pietaria pidettiin vangittuna, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumala hänen puolestaan. Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: ”Nouse kiireesti.” Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: ”Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi.” Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: ”Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua.” Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkeli oli poissa. Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys, ja sanoi: ”Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan.” Kun tämä oli valjennut Pietarille, hän lähti kohti Johanneksen äidin Marian taloa, sen Johanneksen, jota kutsutaan Markukseksi. Siellä oli paljon väkeä rukoilemassa. Pietari kolkutti talon portille, ja Rode-niminen palvelustyttö tuli avaamaan. Tunnettuaan Pietarin äänen tyttö kuitenkin ilahtui niin, että portti jäi häneltä avaamatta, kun hän ryntäsi sisään kertomaan, että Pietari seisoi portilla. ”Oletko järjiltäsi?” sanoivat toiset. Tytön yhä inttäessä he sanoivat: ”Se on hänen enkelinsä.” Mutta Pietari kolkutti kolkuttamistaan. Lopulta he menivät avaamaan ja säikähtivät, kun näkivät hänet. Pietari viittasi kädellään heitä olemaan hiljaa ja kertoi, kuinka Herra oli tuonut hänet ulos vankilasta. Hän pyysi heitä ilmoittamaan Jaakobille ja muille veljille, mitä oli tapahtunut, ja sitten hän lähti pois ja meni toiseen paikkaan. (Ap.t. 12:1-17)

Kuningas Herodes, joka tässä mainitaan, on Agrippa I, Herodes Suuren pojanpoika.
Hän kasvoi Roomassa yhdessä tulevan keisarin, Claudiuksen, kanssa. Vuonna 41, kun Claudiuksesta tuli keisari, hän oli Roomassa. Ilmapiiri Jerusalemissa oli hyvin jännittynyt. Keisari Caligula, joka myrkytettiin kuoliaaksi tammikuussa vuonna 41, oli halunnut pystyttää itsestään patsaan Jerusalemin temppeliin. Tämä projekti oli aiheuttamassa kaupunkiin valtavia mellakoita. Siksi Herodes Agrippa matkusti välittömästi Jerusalemiin rauhoittamaan kansaa.

Hän tukeutui heihin, jotka halusivat pitää kiinni Israelin perinteistä, Laista. Mutta hän oli kristittyjä vastaan. Ehkä osittain henkilökohtaisista syistä: kristitythän odottivat Kristuksen saapumista. Kristusta kutsuttiin ”juutalaisten kuninkaaksi”, eli hän oli siis mahdollinen kilpailija. Apostolien teot kertoo, että Herodes Agrippa oli kristittyjä vastaan saadakseen kannatusta nimenomaan Jerusalemin valtaa pitäviltä, jotka yrittivät vaientaa kristityt. Sen takia, että kristityt uskoivat Jeesukseen, monet juutalaiset alkoivat kyseenalaistaa perinteistä eroa juutalaisten ja pakanoiden välillä. He saattoivat mennä jopa niin pitkälle, että väittivät juutalaisten ja pakanoiden yhdessä muodostavan nykyisen Jumalan kansan.

Juuri tässä yhteydessä Herodes antaa mestata Jaakobin ja vangita Pietarin. Luukas, Apostolien tekojen kirjoittaja, olisi voinut tyytyä yhteen tai kahteen lauseeseen kertoessaan epäselvissä olosuhteissa tapahtuneesta Pietarin vapauttamisesta. Mutta hän haluaa kertoa Pietarin vankilayöstä tavalla, joka muistuttaa pääsiäisyötä. Sillä aikaa, kun Kirkko rukoilee ja viettää pääsiäisyötä, kokee Pietari pääsiäismysteerin. Hän odottaa teloitustaan vankiloukossaan ja on jo käytännöllisesti katsoen kuollut. Mutta sitten putoavat kahleet hänen käsistään ja jaloistaan keskellä yötä. Hän on vapaa. Vanginvartijat eivät herää, ja Pietari kulkee ulos vankilasta melkein samalla tavalla kuin Jeesus käveli haudastaan. Hän luulee näkevänsä unta. Mutta kun hän ymmärtää tapahtuneen olevan totta, hän tunnustaa uskonsa sanoilla, jotka muistuttavat kertomusta Israelin vapautumisesta Egyptistä ensimmäisenä pääsiäisenä (2. Moos. 18:4 ja 9): ”Herra (…) auttoi minut Herodeksen käsistä”.

Muuan Rode-niminen palvelustyttö saa ensimmäisenä tietää Pietarin vapautumisesta. Hän tuntee tämän äänen sen talon portin takaa, jonne kristityt ovat kokoontuneet. Hän ilostuu niin, ettei muista avata! Luukkaalla on huumorintajua: sinä aikana kun sisällä talossa keskustellaan ja ollaan sitä mieltä, ettei Pietari ole voinut päästä vapaaksi, seisoo Pietari portin takana ja odottaa ja kolkuttaa enemmän kuin koskaan! Lopulta hänet päästetään sisään ja hän kertoo, mitä on tapahtunut. Vielä kerran Luukas auttaa meitä näkemään yhteyden Jeesuksen ylösnousemukseen. Aivan kuin Jeesus lähetti haudalle tulleet naiset Pietarin ja muiden apostolien luo kertomaan ylösnousemuksestaan, Pietari kehottaa nyt ”ilmoittamaan Jaakobille ja muille veljille”. Tässä tarkoitetaan Jeesuksen veljeä Jaakobia, jolla ainakin näinä aikoina on korkein vaikutusvalta Jerusalemin Kirkossa. Pietari jättää pyhän kaupungin ja lähtee ”toiseen paikkaan”. Tämä ilmaisu tarkoittaa matkaa Babyloniin (Hesekiel 12:3). Se voi olla eräänlainen koodi, joka tarkoittaa Pietarin lähtevän Roomaan.

 Onko minun elämässäni joitakin vankiloukkoja tai kahleita? Olenko jossakin elämäni tilanteessa kokenut jotain ylösnousemuksen voimasta?

 Milloin olemme kuin Jerusalemin kristityt, jotka keskustelevat samaan aikaan siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei, kun pelkkä oven avaaminen riittäisi antamaan vastauksen?

 Kun Pietari tulee ulos vankilasta, hän on valmis aloittamaan uuden vaiheen elämässään. Onko jotain, jonka olen valmis jättämään taakseni päästäkseni vapauteen johtavalle tielle?