Jeeus sanoi: "Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta. Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.

 

Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’ Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’

 

"Myos se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’ Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi!’

 

Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. -Ottakaa pois hänen talenttinsa antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yllinkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan poissekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’ (Matt. 25:14-30)

On itsestään selvää, että joissakin vertauksissa päähenkilöt eivät edusta Jumalaa. Kukaan ei voi ajatellakaan, että ilkeä tuomari (Luukas 18:2) "joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä" esittäisi Jumalaa. Joidenkin vertauksien henkilöt voivat käyttäytyä hyvin eri tavalla, mitä kristilliset arvot edellyttävät. Viisi viisasta morsiusneitoa (Matteus 25:1-2), jotka kieltäytyvät jakamasta toisille öljyään, ovat kaukana kristillisen rakkauden ja jakamisen esimerkistä! Ymmärrämme silloin sen, että vaikka on oikein tutkia vertauksia etsimällä niistä opetuksia Jumalasta ja hänen Valtakunnastaan, kaikki vertauksessa olevat asiat eivät välttämättä ole yhtäpitäviä Evankeliumin sanoman kanssa. Näillä tekijöillä yritetään tuoda esille näkökohta, joka on kuitenkin samassa linjassa Evankeliumin kanssa. On tärkeää löytää se näkökohta ja huomata, miten muut tekijät vertauksessa kuvaavat sitä.

Se koskee myös tätä vertausta. Ankara isäntä, joka korjaa sadon sieltä, mihin ei ole sitä kylvänyt ja joka kokoaa sieltä, minne ei ole siementä viskannut, ei ole se, minkä pitäisi saada meidät ajattelemaan Kristusta.

Se mikä on yhteistä Jumalan Valtakunnalle, löytyy muualta. Yksi hahmoista käyttäytyi täysin väärin. Hän ymmärsi kokonaan väärin ajan, missä eli. Ensimmäiset kaksi palvelijaa, joista toinen sai viisi ja toinen kaksi talenttia (valtava summa, koska yksi talentti vastasi työmiehen keskipalkkaa kahdeltakymmeneltä vuodelta), ymmärsivät, että heidän uskottiin voivan olla aloitekykyisiä. Ja hehän ryhtyivätkin työhön ja saivat voittoa sille, minkä isäntä oli uskonut heidän haltuunsa. Kolmannen palvelijan valtava virhe oli se, että hän ajatteli, että aika hänen isäntänsä lähdön ja paluun välillä oli pelon aikaa (jae 25). Niinpä hän meni ja piilotti talenttinsa maahan. Tässä vertauksessa Kristus haluaa seuraajiensa ymmärtävän ajan luonteen, jossa heidän täytyy elää hänen paluuseensa asti. Se ei ole pelon ja lamaannuksen aikaa. Opetuslasten on pakko elää muuttuvassa maailmassa, ja heitä kehotetaan olemaan kaikkea muuta kuin passiivisia. Heidän täytyy saada heille annettu aarre kantamaan hedelmää uusissa olosuhteissa. Heidän täytyy oppia käyttämään mielikuvitustaan. Se vaatii myös paljon uskallusta ja luovuutta.

 Miten tämä vertaus auttaa minua ymmärtämään, mitä Jumala odottaa minulta, meiltä? Mitä riskejä minua kehotetaan ottamaan, että voisin antaa oikeudenmukaisuuden ja rakkauden kasvaa maailmassa?

 "Kirkko ei ole museo vaan puutarha, jotakin elävää, josta tulee pitää huolta niin, että se voi tulla vielä kauniimmaksi." Miten nämä Paavi Johannes XXIII:n sanat voivat selittää meille talenttien vertauksen tarkoituksen?