suomi

TAIZÉ

Pala historiaa

Historia, alku

 

Kaikki alkoi vuonna 1940, kun veli Roger lähti synnyinmaastaan Sveitsistä 25 vuoden ikäisenä elääkseen Ranskassa, josta hänen äitinsä oli kotoisin. Hän oli vuosia sairastanut tuberkuloosia ja tämän pitkäaikaisen sairauden aikana hänessä oli kypsynyt kutsumus luoda yhteisö.

Toisen maailmansodan syttyessä veli Roger oli vakuuttunut, että hänen oli alettava heti auttaa vaikeuksissa olevia ihmisiä, niin kuin hänen isoäitinsä oli tehnyt ensimmäisen maailmansodan aikana. Pieni Taizén kylä, johon hän asettui, oli melko lähellä rajalinjaa, joka jakoi Ranskan kahtia. Sen sijainti oli näin ollen hyvä tarjoamaan suojaa sotapakolaisille. Lyonissa asuvat ystävät alkoivat antaa Taizén osoitteen turvapaikkaa etsiville ihmisille.

Pienen lainan avulla veli Rogerin onnistui ostaa Taizéstä vuosia tyhjillään ollut talo ulkorakennuksineen. Hän pyysi yhtä sisaristaan, Genevieveä, auttamaan vieraiden vastaanotossa. Turvaan otettujen pakolaisten joukossa oli juutalaisia. Olot olivat köyhät. Juoksevaa vettä ei ollut, joten juomavettä piti hakea kylän kaivosta. Ruoka oli yksinkertaista, lähinnä maissijauhosta tehtyjä keittoja, sillä jauhoa sai halvalla läheisestä myllystä. Huomaavaisuudesta niitä kohtaan, joita hän majoitti, veli Roger rukoili yksin; hän meni usein läheiseen metsään laulamaan. Jotta pakolaiset, erityisesti juutalaiset ja agnostikot, eivät tuntisi oloaan epämukavaksi, Genevieve selitti kaikille vieraille, että niiden, jotka tahtoivat rukoilla, oli parempi tehdä niin yksin huoneissaan.

Koska veli Rogerin vanhemmat tiesivät poikansa ja tyttärensä elävän vaarassa, he pyysivät perheen ystävää, eläkkeellä olevaa ranskalaista upseeria, pitämään heitä silmällä. Tämä tekikin niin tunnollisesti, ja syksyllä 1942 varoitti, että heidän toimistaan oltiin päästy selville ja että kaikkien oli lähdettävä välittömästi. Veli Roger asui Genevessä sodan loppuun asti ja aloitti siellä yhteisöelämän ensimmäisten veljien kanssa. He pääsivät palaamaan Taizéhen vuonna 1944.

JPEG - 10.1 kt

Ensimmäisten veljien sitoutuminen

Vuonna 1945 eräs lähistöllä asuva nuori lakimies perusti yhdistyksen huolehtimaan lapsista, jotka sota oli jättänyt orvoiksi. Hän ehdotti veljille, että he ottaisivat joitakin lapsia Taizéhen. Koska miesten yhteisö ei voinut ottaa lapsia huolehdittavakseen, veli Roger pyysi sisartaan Genevieveä pitämään heistä huolta ja olemaan heidän äitinsä. Hänestä tuli poikien äiti. Sunnuntaisin veljet kutsuivat kylään saksalaisia sotavankeja, joita pidettiin vankileirillä Taizén lähellä.

Vähitellen muitakin nuoria miehiä liittyi alkuperäiseen ryhmään, ja pääsiäispäivänä 1949 seitsemän veljeä antoi elinikäiset lupauksensa elää yhteisöelämää selibaatissa ja yksinkertaisuudessa.

Pitkän retriitin hiljaisuudessa, talvella 1952-53 yhteisön perustaja, veli Roger kirjoitti Taizén säännön ja ilmaisi siinä veljilleen "olennaisimmat asiat, jotka tekevät yhteiselämän mahdolliseksi".

Viimeksi päivitetty: 24. maaliskuuta 2008